perjantai 4. maaliskuuta 2011

Luumuja...

Olen koukussa luumuihin - Sunsweetin niihin tahmeisiin makeisiin tummiin nappeihin joita voi ostaa kaupasta, valmiiksi pakattuna rasioihin, joiden avaamisesta kuuluu lähes se Pringlesille tutunomainen "plop" ja jotka syö melkein kerralla. Ainakin minä syön! Eikait siinä mitään pahaa ole, parempi vaihtoehtohan se on kuin suklaa tai/ja toffeekarkit tuossa pöydällä, melkein piilossa paperisessa kassissa kaiken muun keskellä.

Mies kyllä kuittaa jahka huomaa miten toffeenamitkin on taas maistuneet - ARGH! Ei pitäisi ostaa mitään hyvää kotiin kun menee ihan mussuttamiseksi , varsinkin jos on tekemässä hommia tässä tietokoneen äärellä! Käsi pussiin, käsi suuhun, käsi pussiin, käsi suuhun..you know the drill :S Ja sitten rankaistaan aamusella taas uudella treenisarjalla tästäkin synnistä.

Ostettiin vastapainoksi sitten terveellisiä herkkuja - noiden luumujen lisäksi nyt pöytää koristavat makeat vihreät rypäleet, terttu banaaneja ja pussillinen omenoita. Tarkoitus olisi jatkaa tätä hyvää elämää sitten noiden voimilla. Eipä sillä että kaapissa ei olisi iso levy appelsiinisuklaata terveisin anoppi ja keittiönkaapissa pari kiloa tummaakin tummempaa suklaata ihan vaan "leipomista varten". Toisinaan tämä hyvän elämän viettäminen on oikeasti melkoista taistelua - onneksi on tuo toinen tuossa vieressä välillä edes hillitsemässä ja välillä sitten hillitsemisen vastuu on taas tässä toisella pallilla.

En tiedä onko tuo hyvyksien mussuttaminen sitten stressitekijöistäkin riippuvainen vai voiko piiloutua palkitsemisen taa? Appivanhemmat tulivat nimittäin nyt toistaiseksi tänne (tämä siis se stressitekijä) ja viimeistelin taas yhden diplomikurssin (se palkitseminen - kuin Pavlovin koira ikäänsä..). Mutta jos molemmissa on siis tuloksena jatkuva suun liike jauhamisen tyylillä ja haahuilu kaapilta toiselle tyyliin "Mä tahdon jotain hyvää"..niin eipä tuo vallan hyvältä näytä. Kuinka paljon voi ihminen syödä hedelmiä taltuttaakseen sokerinhimon? Montako kiloa uppoaa sisuksiin ennenkuin sokerin tuska katoaa? Ei uskoisi että allekirjoittanut pystyi olemaan namitta useamman päivän putkeen ja äärimmäisen niukalla namilla kuukausia?!?!?! Nyt voisin kyllä anoa sinne Fazerille tai Pandalle töihin - onhan se urbaanilegenda kuitenkin että siellä saa sitten syödä linjalta niin paljon kuin napa vetää...

Taidan huokaisten avata tuon rusinalaatikon ja mussuttaa vaihteeksi niitä - etten syö kaikkia luumuja nyt kun mies on oppinut niistä tykkäämään :S