Mies ilmoitti että olisi halunnut hommata meille kissanpennun yllätyksenä minulle, mutta koska ei osannut päättää niin halusi sitten että minä päätän. Siinä sitä sitten ihmeteltiin paikallisen nettikaupan sisältöä että ottaako sieltä vai mistä. Vanhasta muistista katsastin myös paikallisen eläinsuojan ja siellä olikin kaikki -50% , kaameaa miten tuostakin on nyt sitten tullut semmoista alennusmyyntiä! Tuntui jotenkin kamalalta että jaa, nyt sitä sitten ollaan kissaa hakemassa kun sen saa halvennuksesta :/
Mutta jokaelitapauksessa todettiin että sehän on hyvä juttu, kissa on sitten leikattu ja rokotukset kunnossa kertalintuulla ja säästyy huikea määrä rahaa. Jee!
Mietiskelin ääneen että miten hän nyt on sitä kissaa niin hakemassa johon sain vastauksen että koska olen viimeaikoina niin kissanpennusta puhunut. Tämähän tietenkin herätti kysymyksen että näinkö on päässyt käymään koska ihan ohimennen jokunen viikko sitten totesin että töissä tarjottiin kissanpentua, joskin totesin tuolloin että jos nyt ei kuitenkaan kun nämä koirat meillä varmaan syö sen.
Mentiin kuitenkin katsomaan josko siellä olis...ja olihan siellä. Mutta samalla sain muistutuksen siitä että a)olen edelleen enemmän allerginen kissoille kuin koirille (voiko tämä olla totta oikeasti, en tiedä mutta kauhea kutina iski naamaan ja nenään heti) ja b) olisi pitänyt olla vuokraisännän lupa. Eivät antaneet kissaa mukaan ilman sitä vaikka justiinsa ollaan saatu luvat kaupungilta pitää kahta koiraa. Jep, täällä pitää olla kenneli-lupa jos on enemmän kuin 1 koira...
Joten ei ole kissaa ei. Ja varmaan parempi niin vaikka ihan kamalasti tekisi mieli semmoista pientä karvaista palleroa. Mutta jos nyt ei kuitenkaan. Onhan mulla nämä kaksi ikuista sylilasta, karvakorvaa joita halata.
Eläinsuojat on vaan niin masentavia paikkoja että tahtoisin adoptoida kaikki pienet ja isommatkin samantien... eli pari kyyneltä piti vuodattaa..
maanantai 6. toukokuuta 2013
Vanhuus ei tule yksin eika kello kaulassa...
Jaahans, se on taas aikaa vierähtänyt sopivasti niin ettei pääse ainakaan kyllästymään jonniinjoutaviin ja jatkuviin tarinoihin täältä jostain meren rannalta. Aika kuluu mutta sitä ei näe kuin oman koiran ja ystävien lasten kasvamisesta isommiksi ja siitä että kohta on taas joulu. Tai siis talvi täällä, mikä tietenkin minun aivoissa automaattisesti kääntyy jouluun vaikka ihan samaan aikaan sitä joulua täällä vietetään kuin muissakin maissa.
Ja kun aika kuluu niin tulee myös vanhenemisen ihanuus ja kaameus. Joinakin aamuina tuntuu ettei ikä todellakaan ole kuin numero paperilla, toisinaan peilistä tuijottaa jonkinlainen harmaantunut hampuusi mikälie jonka silmäkulmarypyt kaipaavat edelleen Nivean Q10 voidetta (joka pääsi tuossa loppumaan) ja kuorivia syvapuhdistavia seka mainoksen mukaisesti ihoa heleyttäviä myrkynpoistaja naamioita. Eikä siinä auta tuo kapteeni joka vielä seilaa edellisen vuosikymmenen luvuilla hellästi kiusoitellen vaimoaan melkoiseksi "cougariksi" - saaden tietenkin aikaan julmetun myrkkykatseen ja kylmän selvityksen siitä että jos ikäero on vähemmän kuin 10 vuotta, ei siinä vielä ole ainesta miksikään "cougariksi".
Mutta joo, eräänä aamuna sitten myös kroppa alkoi ilmoitella että alapa nyt pikkuhiljaa syomaan useammin niitä kalanmaksaöljykapseleita vanhojen luitten ja nivelten hyväksi. Siinä körötellessä toihin kun alkoi tuota kättä vihlomaan niin omituisesti että piti sitten viikko sen jälkeen lähteä konsultoimaan paikallista (tuontitavara) lääkäriä aiheesta mikä on kun kättä jumittaa. Siinä sitä sitten tehtiin jos jonkinlaista käden taivutusta suuntaan ja toiseen vain todetaksemme että justiinsa juu, tenniskyynärpäätä pukkaa ja taitaa olla rannehermot jumissa. Nyt sitten odotellaan sairaalalta kutsua jonkinlaiseen elektrodisähkötestiin. Kuulema ilmainen, joten totesin että samakait tuo.
Pitäs uskoa ettei vanhuus tule yksin eikä kello kaulassa, vaan pikkuhiljaa se sieltä venytellen kiskottelee aamuisin hinkhaamaan vessan peilistä turhat ruusulasihuurut ja kuvitelmat siitä että sitä vaan edelleen ois yhtä hehkeä kuin kymmenen vuotta sitten. Siinä sitä tuijottelee ja miettii että viittikö enää edes yrittää muuta kuin sen puuterin laittaa. Ja sitten tulee kapteeni ja kaappaa kainaloon kehuakseen miten on vaimon silmat niin kauniit kuitenkin. Ihan siinä sydän taas nuortuu ja unohtuu haikailemasta niitä taaksejääneitä vuosia. Ehkä jonain päivänä saan taas revittyä itseni tuohon trampoliinille pomppimaan ja avaan kauan odottamani treenipaketin karistaakseni läskin lihakseksi.... kunhan tuo polven kivistys (kiitos vaan juoksun) ja pohkeen pakotus hellittää.... ja ne on vaan ihan sitä vanhuutta ne.
Kellahdan nyt selälleen sängylle koirat kainalossa ja tuijotan jakson Greyn anatomiaa ennenkuin palaan taas arkeen muutaman ylimääräisen vapaapaivan jälkeen...
Voikaa hyvin, missä ikinä olettekin!
Ja kun aika kuluu niin tulee myös vanhenemisen ihanuus ja kaameus. Joinakin aamuina tuntuu ettei ikä todellakaan ole kuin numero paperilla, toisinaan peilistä tuijottaa jonkinlainen harmaantunut hampuusi mikälie jonka silmäkulmarypyt kaipaavat edelleen Nivean Q10 voidetta (joka pääsi tuossa loppumaan) ja kuorivia syvapuhdistavia seka mainoksen mukaisesti ihoa heleyttäviä myrkynpoistaja naamioita. Eikä siinä auta tuo kapteeni joka vielä seilaa edellisen vuosikymmenen luvuilla hellästi kiusoitellen vaimoaan melkoiseksi "cougariksi" - saaden tietenkin aikaan julmetun myrkkykatseen ja kylmän selvityksen siitä että jos ikäero on vähemmän kuin 10 vuotta, ei siinä vielä ole ainesta miksikään "cougariksi".
Mutta joo, eräänä aamuna sitten myös kroppa alkoi ilmoitella että alapa nyt pikkuhiljaa syomaan useammin niitä kalanmaksaöljykapseleita vanhojen luitten ja nivelten hyväksi. Siinä körötellessä toihin kun alkoi tuota kättä vihlomaan niin omituisesti että piti sitten viikko sen jälkeen lähteä konsultoimaan paikallista (tuontitavara) lääkäriä aiheesta mikä on kun kättä jumittaa. Siinä sitä sitten tehtiin jos jonkinlaista käden taivutusta suuntaan ja toiseen vain todetaksemme että justiinsa juu, tenniskyynärpäätä pukkaa ja taitaa olla rannehermot jumissa. Nyt sitten odotellaan sairaalalta kutsua jonkinlaiseen elektrodisähkötestiin. Kuulema ilmainen, joten totesin että samakait tuo.
Pitäs uskoa ettei vanhuus tule yksin eikä kello kaulassa, vaan pikkuhiljaa se sieltä venytellen kiskottelee aamuisin hinkhaamaan vessan peilistä turhat ruusulasihuurut ja kuvitelmat siitä että sitä vaan edelleen ois yhtä hehkeä kuin kymmenen vuotta sitten. Siinä sitä tuijottelee ja miettii että viittikö enää edes yrittää muuta kuin sen puuterin laittaa. Ja sitten tulee kapteeni ja kaappaa kainaloon kehuakseen miten on vaimon silmat niin kauniit kuitenkin. Ihan siinä sydän taas nuortuu ja unohtuu haikailemasta niitä taaksejääneitä vuosia. Ehkä jonain päivänä saan taas revittyä itseni tuohon trampoliinille pomppimaan ja avaan kauan odottamani treenipaketin karistaakseni läskin lihakseksi.... kunhan tuo polven kivistys (kiitos vaan juoksun) ja pohkeen pakotus hellittää.... ja ne on vaan ihan sitä vanhuutta ne.
Kellahdan nyt selälleen sängylle koirat kainalossa ja tuijotan jakson Greyn anatomiaa ennenkuin palaan taas arkeen muutaman ylimääräisen vapaapaivan jälkeen...
Voikaa hyvin, missä ikinä olettekin!
tiistai 22. tammikuuta 2013
Pottumuusia ja nakkisoosia..
Iski ihan kamala himo saada pottumuusia ja nakkisoosia. Alkaa kysyko miksi, naita ihme mielitekoja tulee ja syytan siita ihan vaan tata paikallista menoa. Ei silla etta menossa olisi valittamista mutta joskus vaan hernari, perunamuusi ja ruisleipa vievat voiton.
Joten tanaan meilla syodaan pottumuusia ja nakkisoosia - joskin nakit on frankfurtilaisia ja potut paikallisia joten ei niita saa puskettua kohti sen pohjoisempaa ei sitten millaan.Joskin vallan mainion makuisia ovat, paikalliset potut ja nakit..tai siis kun ei ne ole paikallisia.
Paikallisuudesta puheen ollen loysin supermarketista (joka on uusi, hieno ja vallan ihan kuin Prisma..ilman sita vaateosastoa) jopa RYVITA -nakkaria..sekin on tehty sitten Englannissa. Ja samaisen kaupan hyllylta loytyy myos DAIM -suklaata, made in Sweden. En edes uskalla katsoa missa kaikenmaailman kastikkeet ja nuudelit on tehty, ne joita meilla ahnaasti mupelletaan naama nakkarilla.
Onneksi loysin ennen joulua mahtis nettikaupan, ihan taalta Seelannista, joka myy Keski- ja Pohjois-Eurooppalaisia tuotteita eli ruisleipaa, hernaria, hapankorppuja, suklaatia, Auran sinappia, salmiakkia, panttereita (se mix-pussi) etc... ne jotka osaavat naamakirjaani ovat jo nahneet avautumiseni suomalaisen ruoan ihanuudesta ja paketin aiheuttamasta ilonkiljahtelusta ja pienesta silmakulman kostumisesta. Hernaripurkkia on silitelty ja edelleen ylpeasti Jalostajaa mainostaen se nokottaa kuiva-aine hyllylla samaisen supermarketin oman brandin nuudeleiden vieressa. Sainpahan tuossa juuri ko. nettikaupasta viestia etta nyt ois Reissumiestakin tarjolla!! Woohooo!!! Ostelkaa te muut kenkia ja laukkuja, meitsi pistaa dollarit tuontisuomiruokaan :)
Mutta pottumuusia ja nakkisoosia siihen asti, maustettuna sen samaisen supermarketin oman brandin sipulikeitolla, ketsupilla ja Worchester kastikkeella. Eli ei siita yhtaan suomalaisempaa tule ei...
Onneksi on se hernaripurkkia ja pahvipussukallinen reikaleivan reikia ....
Ihanaa paivaa teille. Meilla kaannytaan sumuiseen iltaan upean aurinkoisen paivan jalkeen.
xxx
Joten tanaan meilla syodaan pottumuusia ja nakkisoosia - joskin nakit on frankfurtilaisia ja potut paikallisia joten ei niita saa puskettua kohti sen pohjoisempaa ei sitten millaan.Joskin vallan mainion makuisia ovat, paikalliset potut ja nakit..tai siis kun ei ne ole paikallisia.
Paikallisuudesta puheen ollen loysin supermarketista (joka on uusi, hieno ja vallan ihan kuin Prisma..ilman sita vaateosastoa) jopa RYVITA -nakkaria..sekin on tehty sitten Englannissa. Ja samaisen kaupan hyllylta loytyy myos DAIM -suklaata, made in Sweden. En edes uskalla katsoa missa kaikenmaailman kastikkeet ja nuudelit on tehty, ne joita meilla ahnaasti mupelletaan naama nakkarilla.
Onneksi loysin ennen joulua mahtis nettikaupan, ihan taalta Seelannista, joka myy Keski- ja Pohjois-Eurooppalaisia tuotteita eli ruisleipaa, hernaria, hapankorppuja, suklaatia, Auran sinappia, salmiakkia, panttereita (se mix-pussi) etc... ne jotka osaavat naamakirjaani ovat jo nahneet avautumiseni suomalaisen ruoan ihanuudesta ja paketin aiheuttamasta ilonkiljahtelusta ja pienesta silmakulman kostumisesta. Hernaripurkkia on silitelty ja edelleen ylpeasti Jalostajaa mainostaen se nokottaa kuiva-aine hyllylla samaisen supermarketin oman brandin nuudeleiden vieressa. Sainpahan tuossa juuri ko. nettikaupasta viestia etta nyt ois Reissumiestakin tarjolla!! Woohooo!!! Ostelkaa te muut kenkia ja laukkuja, meitsi pistaa dollarit tuontisuomiruokaan :)
Mutta pottumuusia ja nakkisoosia siihen asti, maustettuna sen samaisen supermarketin oman brandin sipulikeitolla, ketsupilla ja Worchester kastikkeella. Eli ei siita yhtaan suomalaisempaa tule ei...
Onneksi on se hernaripurkkia ja pahvipussukallinen reikaleivan reikia ....
Ihanaa paivaa teille. Meilla kaannytaan sumuiseen iltaan upean aurinkoisen paivan jalkeen.
xxx
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)