Kyllapa taas havettaa..ihan kympilla. Tama blogi on jaanyt alkuasteelle sitten viimekerran - elamanmyonteiset ja valista tuulisen railakkaat muutokset ovat pitaneet kirjoittajan kiivaasti pois koneelta ja bloggaamisesta. Syita on monia - suurin ei liene, mutta vaikuttavin, etta tietokone hajosi, meni kaput, sanoi irti ystavyyden ja yhteistyon ja siella meni sitten salasanat ja kaikki muukin. Mita opimme tasta - ehka emme muuta kuin etta se ikiaikainen vanha kalenteri joka seuraa mukana ja on kokoluokkaa aapinen on hyva paikka kirjoittaa kaikki tunnukset ylos jotta ei unohda kun on tuo aivokapasiteetti sitten aikalailla rajoittunut.
Iisakinkirkko on vahan enemman tolpillaan kuin viimeksi. Pahvilaatikkomme joka nayttaa talolta on kestanyt seka talvi etta kevatmyrskyt ulkoa ja sisalta vaikka valista on tuntunut etta seinat kirjaimellisesti kaatuu sisaanpain. Mainitsinko jo etta taalla tuulee, joka ikinen paiva...
Meidan perhe on kasvanut yhdella - Suomenaikaa kevaalla 2012 meille tuli pieni bokseripoika takapihakasvattajalta. Reppana pieni karvakorva, kuin ensimmaine (nykyaan Kaliforniassa asuva) "siskonsa", katurakkia muistuttava raapale jonka isosisko sitten kuritti verisesti alkumetreilla. Siita on selvitty ja poika nauraa nykyaan naama vahan vinksallaan ja arpisena. Lisaa arpia on tiedossa kohtasillaan, on sen verran tuo puberteetti iskenyt poikaan etta alkaa osoittaa mieltaan ja muitakin "sarvia" nakyy silloin talloin turhan paljon. Isosisko vaan jurnuttaa mokottaa ja kurittaa edelleen - ei taida tuo meidan esikoinen koskaan tulla sinuiksi sen kanssa etta meilla on toinen samanmoinen. Kateus, se on koirienkin kesken...
Tyopaikka on ja onneksi talla hetkella pysyy..sain viimeinkin tyosopimuksen "permanent full time" joka totisesti karisti suuren kiven otsalta ja niskasta hiertamasta. Laivamme kapteeni sen sijaan edelleen etsii sita kaukaista satamaa jossa olisi sitten hyva olla kun keski-ika iskee. Opiskelijaelama haamottaa parin kuukauden sisalla ja rouva kapteenia hirvittaa..nainko sita toinnaa tassa elamassa taas vaihteeksi vaihtaa suuntaa.
Vaan se taitaa olla taman pahvilaatikkotalon perheen toimenkuva, alati muuttuva, alati seikkailuihin kinuava ja peruselamaa kaihtava seilaaminen elaman merilla, maalla ja valilla sitten siella seitsemannessa taivaassa.
Jotta yritetaanpas taas tata kirjoittamista. Luin jostain etta jokaisen olisi hyva pitaa paivakirjaa, kirjoittaa edes yksi rivi paivassa ja sita kautta sailyttaa oman elamansa virta ja menneisyys, keksia oma ohjenuoransa ja sitten vanhana istua siina kiikkustuolissa ja lukea mimmoinen voyhotys sita joskus olikaan ja tuliko elamasta lopulta semmoista kuin joskus haaveili.
Ja sitahan on mietitty...etta oliko tama se mita halusin, kun sanoin kotona etten kuulu Suomeen. Etta kaipuu on kova muualle mutta en tieda minne. Ja kun on siella "muualla" miten sita kaipaakaan kotiin, omaan elamaan, omien ihmisten luo .Kumma homma miten koskaan ei ole hyva.
Ja etta oliko se valitsemamme perhe-ykseys sitten se oikea vai olisiko minusta pitanyt tulla useamman muksun aiti jo ajat sitten. Etta jaako sita ja miten paljosta paitsi kun ei ole kuin nuo omat "koiravaavat" joita paijata ja joihin sita rakkautta tuhlata. Vai voisiko sita viela vanhoilla paivillaan, kaiken muutoksen keskella, viela koittaa ajatella etta oisko se oma kuitenkin sittenkin se juttu joka puuttuu..jos puuttuu. Ja sitten pohditaan peilin edessa uutta ryppyvoidetta ihoon hieroessa etta onko sita jo liian vanha semmoiseen, etta jos nyt lapsen saa niin sitahan on ikaloppu...ja sitten samanikainen rakas ihana lapsuudenystava tuossa seuraavalla saarella saattoi maailmaan juuri ihanan pienen keijutyton. Niin etta mitenkas vanhoja on ne Hollywoodin kaunottaret ja musiikkimaailman tahtoset oman uransa jalkeen lapsia tehdessaan...
Etta tuossa nyt listaa tulevista aiheista.
Jos joku lukee ja haluaa tietaa enemman esimerkiksi tasta maasta jossa elan ja ihmettelen, olen aulis ja auttavainen antamaan lisatietoa minka osaan ja pystyn. Josta tulikin mieleen etta taytyykin valjastaa turistioppaan taidot kehiin ja alkaa vasaamaan sita tietotaito-opusta yhdelle maailmanmatkaajalle joka tanne jo tahyaa...
Ja mainitsinko jo, Venajahan on perunut maailmanlopun joten kuten toinen ystavani totesi, mars joululahjaostoksille :)
