Että pitääkin...

.. antaa pirun itsestään nousta ja sitten pistää oma ja toisen mieli mustaksi, päästää peto irti ja huutaa kuuta hirviönä. Ei sillä että täysin syytön toinenkaan olisi, mutta että miksi pitää olla sen sananlaskun mukainen nainen :

#Nainen on sekoitus intiaania, koiraa ja arkeologia. Jos se ei ole sotajalalla, niin se haukkuu tai kaivelee menneitä#

Argh, onhan tuo totta ja huvittavaakin toisinaan - nyt justiinsa kun ei vaan naurata. Kun sitä miettii että millon kasvaa järki ja vastuu itse kunkin päähän, että ei taistele vastaan vaan edes joskus oikeasti yrittäs ja olis niinko ihmiset ikään. Ja kun ei voi syyttää vaan toista, on se vastuu itekin otettava vaikka ei haluaisi - vaikka välillä tahtoisi että kerrankin saisi vapautuksen.

Ja ihan vastaikään kun sai taas yritettyä olla se aikuinen ja hengittää ennenkuin räjähtää, ni ei... sitä taas antoi ennemmin sytyslangan lyhetä ja unohti hengittää. Edelleen siis pitää harjoitella, hokea mantraa ja löytää sisäinen jing-jang sekä feng shui. Että muistaisi olla elämättä pyöreässä huoneessa jossa nurkat on vain omassa päässä.

Ollaan me silti, ehkä/näillä näkymin/oletettavasti, lähdössä viikonlopuksi pois kaupungista. Ehkä se tekee meille hyvää - ottaa etäisyyttä tästä kommuunista ja samoista jutuista, kokeilla jotain uutta eikä aina vaan rassata tietokonetta ja hypätä keittiön ja sohvan väliä. Jos saatas vaikka rauhanpiippu ja valkoinen lippu aikaan menomatkalla, että tulomatkalla ois sitten ees sormet yhdessä - kosketusetäisyydellä....