maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kauralastut

Yksi ilta tuli ihan kaamea makean hinku eikä kaapista löytynyt mitään hyvää syötävää. Voita ei ollut että olisin leiponut suklaakakkua (ilman suklaata, ainoastaan kaakaon voimin) joten eikun kaivelemaan taas vanhoja leivontaohjeita josko löytyisi jotain hyvää. Ja löytyihän sitä, nuo ah niin ihanan nopeat ja ihanan makeat kauralastut joissa on käytetty öljyä margariinin tilalla - Voilá!!

Kauralastut

3/4 dl öljyä
2 dl kaurahiutaleita
1 muna
1 dl sokeria
2 rkl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria (tai kuten minä, roiskaus vaniljaesanssia)

Sekoita kaikki ihanasti keskenään mössöksi, ota teelusikalla nokareita leivinpaperille reiluin välein ja paista 175 asteessa n. 8 minuuttia / pelti.

Mies sanoo että näitä ei saa tehdä koko ajan kun ovat aivan liian hyviä ! :)

Jyväleipä

Olen jotenkin taas hurahtanut leivontaan ja varsinkin leivän tekemiseen. Yksi erityisen motivoivista syistä on se että täällä leipä on suhteellisen kallista - varsinkin semmoinen josta me pidämme eli monivilja. Niinpä saalistelin sitten arkistojen kätköistä tämän jyväleivän ohjeen ja täytyy sanoa että en ollut muistanut kuinka hyvää omatekemä leipä oikein onkaan :)

Jyväleipä

5 dl maitoa, vettä tai piimää
30 g tuoretta hiivaa tai 1 pss kuivahiivaa
1 -2 tl suolaa
1 rkl siirapia
1 dl jyviä, siemeniä
(1 dl kaurahiutaleita)
10 - 12 dl hiivaleipäjauhoja / kokojyväjauhoja
1/2 dl sulatettua margariinia tai öljyä

Lämmitä neste hiivalle sopivaksi (kädenlämpöinen normihiivalle, reilusti lämmin kuivahiivalle). Lisää lämpimään nesteeseen hiiva, suola, siirappi, siemenet ja osa jauhoista. Sekoita tasaiseksi ja anna seisoskella lämpimässä n. 10 minuuttia. Neste muutuu selkeästi tukevammaksi hiivan ansiosta. Lisää loput jauhot osissa, alusta ja lisää öljy/margariini. Itse jätän taikinan tahmean oloiseksi sillä olen huomannut että jos vaivaan sen sormista irtoavaksi tulee leivästä turhan tiivistä.
Anna kohota kaksinkertaiseksi (n. 30 - 45 min) kaikessa rauhassa.
Vaivaa taikina nopeasti jauhotetulla alustalla poistaaksesi ilmakuplat. Muotoile haluamasi mallisiksi ja kokoisiksi leiviksi (itse teen kaksi pötkylää joista syntyy muhevan ranskanleivän kokoisia leipiä uunissa). Kohota taas rauhassa lämpimässä pulleiksi (n. 15 - 30 min), viiltele pinta ja voitele vedellä rapsakan kuoren aikaansaamiseksi.
Paista 200 asteessan. 45 minuuttia
Jäähdytä ilman liinaa - kuori säilyy rapsakkana!

Meillä mieskin sanoi että onpas tämä..onpas tämä ihan kuin kaupasta ostettua...Olikait siinä kohteliaisuus jossain ... ;)

ps. jos joku tunnistaa ohjeen omakseen tai tietää mistä ohje löytyy niin kerrothan reilusti, itse olen sen aikoinaan kirjannut pieneen muistikirjaani katsomatta tarkemmin mistä sen otin...

Meidän iisakinkirkko... seuraava projekti: Uusi Seelanti

Joskus tuntuu oikeasti että melekoinen Iisakin kirkko on tämä meidän elämä. Se ei valmiiksi tule ei sitten millään - toisaalta tuleeko se elämä lopulta kellään nyt ihan niin valmiiksi kuin rouva "perfecto" tahtoisi - mutta silti, saiskos yhden kerran sen "tervetuloa valmiiseen pöytään"...

Edetty:
4 maata vuodessa (mukaanlukien se lähtömaa, se piste A josta matka lähti reilu vuosi sitten..)
3 pakkausta ja purkua vuodessa
4 suurta lentokonematkaa omaisuuden kanssa

Ostettu:
4 uutta paistinpannua (no yksi piti ostaa kaksi kertaa kun eka kerralla ei ihan onnistunut)
3 kertaa ostetetut keittiövälineet, purkit ja purnukat, lautaset, lusikat, mukit, haarukat, lasit, vuoat, keittimet ja paahtimet, atulat ja kulhot...

Menetetty:
kamera
kannettava tietokone
hermot ja päreet useampaan otteeseen mennen tullen ja lingotessa

Edessä:
- Se oikea talvi johon ei olla varauduttu muuten kuin älykkäästi edellisestä maasta tuolloin tarvituin välipitkiksin ja -paidoin
- Kesävaatteet joita ei tarvita puoleen vuoteen pakattuna niihin samoihin matkalaukkuihin joissa ne mukana tänne tulivat ja mietintä siitä miten säilöä tavarat niin ettei ne homehdu tässä meri-ilmastossa (ja Oceanian insinööritaidon täydellisyydessä...)
- Pienen mökkimme varustaminen vuodenaikoihin (tänä aamuna jo hengitys huurusi mukavasti...) - rouva "perfecto" on käärimässä hihoja mm. tiivistämisen suhteen. Kuinka vaikeaa se muka voi olla??
- Auton varustaminen talveen tyyliin Suomi.. (niin siis se töpseli, että onko siinä autossa sisällä se töpseli sitä lämmitintä varten?)
-Syyssiivous pihassa (lue: jos nyt ees tuon nurmikon sais lyhennettyä jotenkin ja jollakin aikaa eli sais nyt ees aikaiseksi sen..)
-Boorihapon hommaaminen tietynlaisten ökkömölliäisten tuhoamiseksi..jaiks!(kuinkahan paljon sitä saa kertalinttuulla ostettua apteekista ilman että alkavat kysellä?)

..jaa että miksi niin monet ostot? kas, yhdet seilaa maailmanmeriä kohteeseen aiempi, mutta tuskin löytävät koskaan perille osoitteeseen nykyinen. Siksipä piti jälleen ostaa kaikki uusiksi. Todettiin että kerran ollaan tätä maailman taloutta sponsoroitu jo useampaan otteeseen, nyt ei osteta kuin ne pakolliset, nekin halvimmat ja yksinkertaisimmat (näppärät muoviset lautaset! eivät säry myöskään myrskyissä..). Kun on kuin kutsuisi karmaa, kun asettuu yhteen paikkaan, laittaa kodiksi tai ainakin semmoiseksi että melkein voi kodiksi sanoa tulee nopanheitto ja matka eteenpäin. Matkalaukut kainaloon ja menoksi..

Koira matkaa pidempää kaavaa kohti uutta kotia - käyden maissa joissa kumpikaan meistä ei ole käynyt! Tällä hetkellä prinsessa poseeraa Kaliforniassa, kauniissa pienessä talossa yhdessä aivan ihanien kasvattivanhempien kanssa jotka ottivat hänet huomaansa siksi aikaa että saamme luvat kuntoon täällä päässä. Että voi sekin olla sitten monimutkaista..yhden koiran tuominen tänne Down Underin alle...


Iisakinkirkko on siis meidän elämä, meidän koti joka ei tunnu löytyvän ihan helpolla. Jylhistä vuorista vaihdettiin sitten uskomattoman kauniisiin saariin, mereen ja lampaisiin.
En valita en, siirtyminen pölystä ja melusta hiljaisuuteen ja raikkaaseen merituuleen tulee tarpeeseen. Ei sitä kuitenkaan ole koskaan valmis aloittamaan uudelleen ihan jatkuvalla syötöllä, että tasaisin väliajoin lähdetään pisteestä nolla (tai miinus) eikä ole hajuakaan mitä sitten tapahtuu.

Pitikin kakarana miettiä miten mukava ois elää matkalaukkuelämää....sitä saa mitä tilaa! Jotenkin sitä on muka niin valmis tähän "kierrä lähtöruudun kautta..taas" -menoon että sitä näillä ikävuosilla edelleen lähtee sumeilematta uuteen suuntaan - sitten iskee se krapula ja ahdistus että mitä nyt? Eikä siihen auta salmiakit eikä maitolasilliset...ei siinä auta kuin kaivaa se suomalainen sisu tuolta sielusta ja alkaa vaan taapertaa vaan etiäpäin sitä sorvia kantaen ja luottaen siihen vanhaan sananlaskuun jota on kotoa kuullut monasti..

"Asioilla on taipumus järjestyä"

..niin myös todennäköisesti tällä Iisakin kirkolla...

onneksi on kuitenkin ne rakkaat jotka kädestä pitävät hengessä ja materiassa, halki tyvenen ja myrskyn. Kyllä tämä tästä taas lähtee...