Voihan ihku ja ihanuus - sain jo nyt tunnustuksen Ylvalta blogistani! Kiitos ja kumarrus, sanotaanko näin että sattui oikein sopivaan kulmaan tätä maailmanlaitaa juuri tuona päivänä:)
Tunnustuksen saajan tulee siis laittaa seitsemän tosiasiaa itsestään postaukseen ja lähettää sen jälkeen tunnustus jälleen viidelletoista muulle bloggaajalle. Jälkimmäinen on minulla vielä hakusessa, olenhan ihan uusi bloggaaja mutta hetikun saan tutustuttua jo valitsemiini blogeihin (ja listahan kasvaa koko ajan..) lupaan ja vannon laittavani tunnustuksen etiäpäin :)
Niin ja ne minun seitsemän tunnustusta....
1. Mainitsemani Fitness -ohjaaja (eli Aerobics Instructor and Personal Trainer Certificate) on tähän mennessä virallisesti neljäs, epävirallisesti viides "ammattitutkintoni" tähän ikään mennessä - jos siis sertifikaatit lasketaan mukaan ammattitutkintoihin... se viides (tai siis aikajanalla ööh..toinen) on melkein valmis, jos vaan tekis näytöt...ja portfolion...Suomessa...joku vuosi...
2. Eli tästä voidaan päätellä että olen ikuinen opiskelija ja itseni etsijä (eli mikä minusta tuleekaan isona?); varsinkin yliopiston puolella, jossa olen aloittanut jälleen uuden ainekokonaisuuden perusopinnot, huolimatta siitä että edellisetkin aineopinnot odottavat yhä jatkamista...
3. Mistä taas voidaan päätellä että minulla on huono keskittymiskyky mikäli aihe on tylsä. Ei auta vaikka kyseessä olisi vain yksi osio joka puuduttaa - se saa motivaation laskemaan sitten koko ainekokonaisuuden suhteen mikä taas siirtää opintoihin osallistumista ja tenttejä hamaan tulevaisuuteen...
4. Mikä ei tarkoita sitä etteikö minulla olisi kuitenkaan kärsivällisyyttä opiskella lainkaan loppuun asti tai etten tuntisi huonoa omaatuntoa siitä että opinnot (tai mikä tahansa muu asia) jäävät kesken tai eivät vain etene aikataulussa. Olen järkeillyt tämän niin että koska elämä ei nyt kuitenkaan ole näistä vapaaehtoisista opinnoista kiinni niin ehtiihän sitä sitten myöhemmin taas tuota motivaatiota kartuttaa. Joskin sitten ruoskin itseäni tasaisesti näistä tekemättömistä asioista...
5. Olen perfektionisti itseni suhteen - mikä on siis ristiriidassa noiden opintomotivaatioiden suhteen. Tai ehkä ei sittenkään, kaipa voin sanoa että en näe järkeä tehdä puolivillaisesti asioita vain siksi että ne pitää tehdä ja jos minua ei kiinnosta. Kadonneen motivaation etsintä juontaa tällä logiikalla siis perfektionismista tehdä ne opinnot sitten kerralla kunnolla.
6. Minulla oli paha addiktio kaikenlaisiin kauneudenhoitotuotteisiin - veskin peilikaappi pursuili erilaisia voiteita, seerumeita ja ihonhoitotuotteita. Sitten iski minimalismi ja nyt mennään kahdella naamarasvalla ja yhdellä silmänympärysvoiteella. Se hyvä puoli minimalismista on että peilikaappiin mahtuu sitten muutakin - saati että matkailu on huomattavasti helpompaa. Liekö tämäkin nyt sitten sitä perfektionismia?
7. Rakastan takkeja...ja laukkuja...katselen kaupassa aina näitä, en niinkään kenkiä tai alusvaatteita kuten naiset (ilmeisesti) yleensä tekevät. Toisaalta muutto maailman toiselle laidalle sai tuossakin aikaan minimalismin - nyttemmin minulla on vain kaksi käsilaukkua (joista toisen osti mies syntymäpäivälahjaksi) ja kolme takkia... aiemmin taisi olla kymmenkunta molempia :) Toisaalta tarvitsen vielä nahkatakin ja yhden käsilaukun, semmoisen vähän pienemmän ja "rokimman"...mutta onneksi vielä mennään näillä mitä on.
Josta tulikin mieleen ihan muuta asiaa. Mietin tässä, sillä Suomessahan mennään vielä kuitenkin talven kourissa kevättä odotellen, että onko sitä mahdollista saada aikaan kevätväsymys maassa jossa sinällään ei ole talvea? Tai no on täällä talvi, lämpötila menee lähelle nollaa öisin ja päivisin jäädään tuohon +17 ..osissa maata satoi luntakin. Mutta siis aurinkohan täällä on paistanut lähes joka päivä eli valoa on. Silti koko perhe on väsynyt ja tahtoo vain nukkua. Koirakin koisaa enemmän kuin koskaan vaikka ulkona auringossa alkaa olla jo tosi lämmintä. Notta onko se mahdollista - että kevätväsymys ei johdukaan valon lisääntymisestä?
Mene ja tiedä sitten. Itse totesin vain että pitäisi pitä suu kiinni näistä edistysaskeleista koiran kanssa, taas mennään nimittäin yhdellä yöulkoilulla vaikka pitkän aikaa oltiin jo siinä uskossa että saadaankin nukkua koko yö aamuun asti ilman että rinsessa herättää jalat ristissä pyytämään ulos. Nyt on siis rouva maailmanmatkaaja noussut tukka pystyssä puoli kahdelta parina yönä viemään unisen koiranpennun pihalle, kun mies kääntää kylkeä ja jatkaa nukkumista. Siksi tuo kevätväsymys pohdituttaa - kun ennen mies nousi ja mie jäin peiton alle. Joskaan en nukkunut - kun mies pistää aina täyden valaistuksen huoneeseen mennen tullen minun kompuroidessa samassa tilanteessa pilkkopimeässä. Mikälie Batman-näkö sitten apuna minulla?
Eli aika väsynyttä porukkaa täällä tänään - eilen leivottiin taas suklaakakkua, sitä herkullista juuri. Ennenkuin otettiin muutaman tunnin tirsat ja herättiin alkuillasta puolipökerryksissä.
Tänään ajattelin viimein paneutua yliopiston luentoihin - katselin ja tulostelin jo materiaalitkin valmiiksi ja suunnitelmissa olisi sitten tutustua vielä tällä viikolla Yhdysvaltojen suurlähetystön kirjastoon jotta saisi vaikka lähdeaineistoa tuohon positiopaperiin (lue: pitkä essee valitusta aiheesta...ohjeistus tuo pahasti mieleen ammattirkokeakoulun opinnäytetyön..voi itku :S ). Jos ottaa tuon seikkailuna niin ei tunnu niin ahdistavalta...
Koska sitten voi hyvällä omalla tunnolla - jos vain suunnitelmat pitävät eikä mitään maata mullistavaa tapahdu - suunnata viikonlopuksi pois kaupungista katsomaan oikein kunnolla tuota vuorijonoa tuossa nurkalla... ;)
Keskiviikko on aina keskellä viikkoa ja viikko siis taipumassa paremmalle puolelle. Ihanaa keskiviikkoa siis lukijalle! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti